Tämä on 1/5 osa Uuden liiketoiminnan kartoittaminen -blogisarjasta. Tässä ensimmäisessä osassa pohditaan, mitä meidän ympärillämme oikein tapahtuu.
Aloitimme tänä vuonna Kaisanetillä uusien liiketoimintamahdollisuuksien kartoittamisen, jonka vuoksi haastattelin kevään ja kesän 2020 aikana yhteensä 26 henkilöä, joista 14 työskentelee Kaisanetillä ja 12 edustaa asiakkaita ja eri alojen asiantuntijoita. Haastattelujen tarkoituksena oli saada lisää ymmärrystä meitä ympäröivästä maailmasta, siinä vallitsevista trendeistä, heikoista signaaleista ja kohtaamattomista tarpeista. Myös vastuullisuus oli haastatteluissa tärkeä teema. Jokaiselta haastateltavalta kysyttiin paitsi havaintoja heidän alastaan, myös heidän omia näkemyksiään asiakkaan näkökulmasta. Olen koostanut haastatteludatasta viiden tekstin blogisarjan, jonka ensimmäinen osa on tässä. Haastateltavien kanssa on sovittu, ettei heidän haastatteluihinsa suoraan viitata haastatteludatan analysoinnin yhteydessä, vaan havainnot esitetään koontina.
Yleisistä trendeistä haastatteluissa korostui jo tuttu globalisaatio ja sitä myöten kulttuurien sekoittuminen kansainvälisesti. Ehkäpä osin juuri edellä mainittujen tekijöiden ja osin jaettujen alustojen yleistymisen myötä ihmisten ja yritysten verkostoituminen ja kumppanuussuhteet ovat korostuneet viime vuosina. Viimeistään vuoden 2020 pandemia-aika toi etätyöskentelyn ja siihen liittyvät työkalut yhä useamman ulottuville. Nopeasti kehittyvät työkalut ja muut teknologiset mahdollisuudet korostavat jatkuvan oppimisen tarvetta, jonka osa haastatelluista koki jo hieman turhauttavanakin.
Kaikissa keskusteluissa nousi jollakin tavalla esiin tarve hankinnoille, jotka helpottavat ja sujuvoittavat elämää niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Sähköinen kaupankäynti on edistynyt jättiharppauksin ja hankinta halutaankin tehdä sieltä, mistä tuotteen nopeimmin ja helpoimmin saa käyttöönsä. Voittajana kilpailusta selviää se, joka pystyy palvelemaan silloin, kun hankintapäätös on tehty. Myös tarpeiden tyydyttäminen palveluna ja/tai avaimet käteen- periaatteella on yleistynyt eikä kaikkea haluta enää tehdä itse. Huomioitavaa on myös, että markkinointi on entistä vaikuttajalähtöisempää eikä yrityksen oma viestintä enää välttämättä riitäkään kiinnostuksen, saati luottamuksen, herättämiseksi.
Vielä hieman heikompina, mutta jatkuvasti nousevina trendeinä nähtiin omaan hyvinvoinnin kehittäminen, DIY- kulttuuri, yksilöllisyys, turvallisuus ja vastuullisuus. Erilaisten mittareiden ja avustavien sovellusten tarve oman hyvinvoinnin tarkkailussa on edelleen nousussa, mutta siinä missä viime vuosina on keskitytty fyysisten signaalien mittaamiseen, nyt on heräämässä kiinnostus mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja aikaiseen havainnointiin. Vastareaktiona vallitsevaan sosiaalisen median ja minäkeskeisyyden kulttuuriin on nousemassa voimakas tarve offline-ajalle, yhteisöllisyydelle ja empatialle. Fokus hyvinvoinnissa vaikuttaisikin siirtyvän urheilusuorituksista kokonaisvaltaisempaan hyvinvointiin, jossa huomioidaan myös mielenterveys.
Vaikka jatkuva uuden oppiminen voidaankin kokea raskaana, on Do It Yourself- kulttuuri nostamassa päätään. Useammassa keskustelussa korostui halu oppia ymmärtämään kuinka jokin mekanismi toimii ja oppia käyttämään sitä niin, että tuotteesta saa kaiken sen potentiaalin irti. DIY- kulttuuri näkyy myös vaativan ruuanlaiton, käsitöiden, puutarhanhoidon jne. yleistymisessä. Edellä mainitut havainnot liittyvät myös yksilöllisyyden nousuun. Ihmisillä on esimerkiksi aiempaa erikoisempia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita sekä tarpeita hyvinkin personoituun palveluun.
Teknologinen kehitys ja verkottuminen ovat nostaneet huolta tietoturvallisuudesta. Henkilökohtaisesta datasta ollaan aiempaa tietoisempia ja sitä myötä huolestuneempia. Turvallisuustrendin nousuun kytkeytyy myös mielenkiinto ruuan tai kulutustavaroiden alkuperästä ja tuotesisällöstä. Tiedon saatavuuden myötä myös ymmärrys oman kulutuskäyttäytymisen vaikutuksista on nousussa, ja etenkin Pohjoismaissa on jo havaittavissa vastareaktio vuosikymmenten kulutusmanialle. Maallisen omaisuuden kerääminen ei ole enää niin tärkeää ja eräänlaista varallisuutta haetaankin mieluummin elämyksistä. Hyvinvointivaltioiden vapaaehtoisen minimalismin arveltiin haastatteluissa olevan seurausta holtittomasta kulutuksesta, jonka esimerkiksi Kiinassa uskotaan olevan vielä meneillään. Hakeutuminen luontoon sekä kiinnostus sosiaaliseen ja ekologiseen vastuuseen kietoutuu yhteen myös holistisen hyvinvoinnin kanssa.
Haastateltavat odottelevat mielenkiinnolla mihin teknologia meidät vielä vie. Millaisia mahdollisuuksia esimerkiksi virtuaalitodellisuus tarjoaa matkustamiseen tai ihmisten tapaamiseen – asioita, jotka pandemia-aikana ovat olleet tauolla? Mikä on jaettujen alustojen seuraava askel ja missä niitä vielä hoksataan hyödyntää? Mitä kaikkea voidaan vielä viedä pilvipalveluihin? Deloitten tutkimuksen mukaan 43% yrityksistä kartoittaa kognitiivisen teknologian mahdollisuuksia ja 44% tekoälyn vastaavia (Leading the social enterprise: Reinvent with human focus, Deloitte, 2019). Kiinnostuksen voi olettaa vain lisääntyvän, kun uusia käyttökohteita löydetään. Siinä missä teknologinen kehitys on ottanut valtavia harppauksia lyhyessä ajassa, on humaani näkökulma jäänyt teknologisessa kehitystyössä paitsioon. Voisiko seuraava iso trendi ollakin humaanin kokemuksen ja yhteyden kehittäminen teknologian avulla?
Blogin kirjoittanut
Hanna Turunen
henkilöstöpäällikkö